Taianomaisten yöttömien öiden valoisuus ja viileys luovat upeat lähtökohdat
runsas aromisille ja ravintorikkaille pohjoisen kasveille.
Kuva/picture: Satu Flyktman / Hehkutaan

Kuin valoa poimisin...
Kuva/picture: Satu Flyktman / Hehkutaan

Villiruoka (marjat, villivihannekset, metsäsienet, kalat, riista) on myös kaikkea tätä: se tuo valloittavan ja alkuvoimaisen elementin niin koti- kuin ammattikeittiöihinkin, ja on mahdollisuuksia täynnä oleva maailma myös kasvavalle ruoka- ja terveysmatkailulle. Esimerkiksi villivihannekset ovat oikein poimittuina kestävää gastronomiaa, ekologista ja resurssiviisasta ruokaa.

Tähän ajankohtaiseen (maailmalla jo aikoja sitten trendiksi kohonneeseen teemaan) paneutui Villiruokakoulutuksemme. Ajatus yhteistyökoulutuksesta Ravintola Juuren kera oli jäänyt mieleeni itämään jo vuosia sitten, matkatessani aina vain vuodesta toiseen kauas Kiuruvedelle oppia hakemaan alan huippuasiantuntijoilta Juuren Antti Ahokkaalta, Ilja Björsiltä, Jukka Nykäseltä ja Christos Policronikselta. Silloin tuli mietittyä monta kertaa, miksi Keski-Suomi ei ollut vieläkään havahtunut tähän upeaan ja ajankohtaiseen asiaan...

Silloisten Kiuruveden koulutusten kokoonpanijana oli Herbacentria hankkeiden tehotoimija Toini Kumpulainen, Kiuruveden ikioma villiyrttilähettiläs. Koulutuksista jäi aina upea fiilis- kiitos Juuren poikien ja Toinin- ja sain suunnattomasti inspiraatiota sekä ammatillisesti että omaan keittiööni. Koska aihe on ollut myös itselle äärimmäisen rakas, halusin tuoda vastaavanlaisen koulutuksen viimein myös Keski-Suomeen, jossa näen huimaavan paljon kesyttämätöntä potentiaalia villivihannesten saralla.

Villiruokakoulutuksemme valmistelu alkoi hyvissä ajoin jo viime kesänä- tavoitteenani oli yhdistää entistä vahvemmin keittiöpainotteiseen ja käytännönläheiseen villiruokakoulutukseen Suomen luonnon antimien (ja erityisesti villikasvien) runsas ravitsemuksellinen potentiaali: ravitsemusarvot ja terveysvaikutukset- tärkeää oli myös käydä lävitse uuselintarvikeasetusta villikasveja koskien. Lukuisien neuvonpitojen seurauksena saimme yhteistyökumppaneiksi Ravintola Juuren ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun, mikä oli juurikin syvällä sydämessäni toivomani kombinaatio. 

Keskellä kauneinta ja heleintä alkukesän kukoistusta ja keskellä Keski-Suomea Jyväskylän ammattikorkeakoulu järjesti siis Villiruokakoulutuksen, jossa asiantuntijoina toimivat Hehkutaan & Ravintola Juuri. Koulutuksen hyvästä yhteistyöstä kiitän mitä suurenmoisimmin yhteistyökumppaneitani ja toki myös upeita osallistujia. Kaikki olivat tähtipelaajia tässä joukkueessa :).

JAMKin puolelta yhteistyötä hoiti Sari Mäkinen-Hankamäki ja koulutus sai hankerahoitusta Ruokaketjuilla kasvuun- ja KESMA II) hankkeilta, jolloin osallistujien osallistumismaksut jäivät koulutuksen todellisia kuluja huomattavasti pienemmiksi. Käyhän kurkkaamassa näiden upeiden hankkeiden sivuja (edellä + ihan lopussa linkit!)

Vasemmalla Sari Mäkinen-Hankamäki JAMK,
keskellä Satu Flyktman Hehkutaan / Kuu Yrttitarhassa,
oikealla Antti Ahokas Ravintola Juuri.
Kuva/picture: Kaisa-Liisa Ikonen

Ruokaketjuilla kasvuun- hankkeen keskeisenä toiminnan muotona ovat elintarvikealan mikroyrityksille järjestettävät koulutukset, joilla pyritään kehittämään  kykyä vastata eri asiakassegmenttien tarpeisiin tuotekehityksen, logistiikan, lainsäädännön ja yhteistyöverkostojen näkökulmasta. KESMA II- hanke puolestaan korostaa kestävää matkailua ja kulttuurista, ekologista sekä sosiaalista kestävyyttä.

Ketunleipä eli käenkaali sekä oravanmarja kasvavat vierekkäin metsänpohjalla. Muistathan siis AINA noudattaa kestävän keruun periaatteen lisäksi tietoisen poimimisen periaatetta : Be Mindful. Esimerkiksi ketunleivän ja oravanmarjan lehti voivat eksyä samaan koriin, jos tarkkaavaisuus herpaantuu.
Et halua edes lievästi myrkyllisiä kasveja laadukkaiden raaka-aineiden joukkoon.
Kuva/picture: Satu Flyktman / Hehkutaan

Villikasvien voimaa! Kouluttautumassa oli myös Jyväskylän  ravintola Harmoonin keittiömestari Juha Lehtonen. Harmooni kuuluu Jyväskylän mielenkiintoisimpien ravintoloiden joukkoon  tarjota tuoretta ruokaa läheltä unohtamatta luonnon villejä antimia: villikasveja, kalaa ja riistaa sesongin ja saatavuuden mukaan.

Ruusulan marja– ja viinitilan nuori emäntä Maarit Kiiskinen ja satumainen ketunleipämetsä.

Villikasvit kiehtovat myös terveydenhuoltoalan ammattilaisia ja antavat uutta näkemystä esimerkiksi ravintoneuvontaan. Kuvassa: Piritta Ruuska, Eeva Pääkkönen ja Kaarina Krogerus sekä minä eli kouluttaja Satu Flyktman/ Hehkutaan

24.5.2014 Villiruokakoulutuksen toinen päivä

Juuren Antti Ahokas oli suunnitellut viehättävän villiruokamenun valmistettavaksi koulutuksen toiselle päivälle. Menuun kuului hienoja juomia, erilaisia pieniä sapaksia ja toki glamouroosia jälkiruokaa. Menussa suosittiin lähialueelta saatavia raaka-aineita villivihannesten ollessa keskeisessä roolissa. 

Pysähdyttävä hetki hellepäivässä oli Antin luento Juuren ideologiasta ja ravintolan pioneeripolusta erääksi Suomen upeimmista ruokaelämyksiä tarjoavista ravintoloista. Voin vain ihailla ja kunnioittaa täydestä sydämestäni koko konseptia ja sen käytännön toteutusta- sekä suositella piipahtamaan Juuressa, jos vierailet Helsingissä. Täältä voit lukea omasta vierailustani Ravintola Juuren unohtumattomassa sapaspöydässä. 

Toimittajakin kävi tekemässä juttua villiruokateemasta Venäjällä julkaistavaan matkailulehteen. Kuuman keittiöpäivän alkaessa olla päätöksessään kesäinen herkkupöytä katettiin osallistujille. Tyytyväisiä kasvoja loisti siellä täällä ja ihanista mauista nautittiin huolella ja hitaasti (edelleen makunystyröitäni kutkuttaa maitohorsmaparsa koiranputkihollandaisen kera, samoin haukimakkara, loistavia makuja...)

Pojilla oli mukana myös Ravintola Juuren uunituoretta kirjaa, jota myytiin päivän aikana henkilökohtaisin signeerauksin: Juuri nyt- suomalaisen keittiön uudet klassikot. Huippuravintola Juuren sapasreseptit yksiin kansiin sitova kirja on saanut uskomattoman upeat arviot ja vuoden keittokirjaksikin usealla taholla nimetty. Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja ahnehtimaan ihania reseptejä omaankin keittiöön!

Syntymässä nokkoskalaa, tiristettyä nokkosta ja herukanlehtiketsuppia Juuren tapaan
Kuvassa Satu Flyktman / Hehkutaan, Piritta Ruuska, Eeva Pääkkönen ja Christos Policronis.

Kalenteriin on poimittu yleisimpiä pohjoisen luonnon keruukasveja. Kalenterin avulla on helppo suunnitella, mitä kaikkea ihanaa, ravintorikasta ja herkullista voi luonnon aurinkoisesta aarreaitasta poimia kotikeittiöön, pitopöytään, talven varalle, kosmetiikkaan!

♥


Toukokuu:


Kuoret ja juuret
(voi kerätä aikaisin keväällä heti lumen sulettua, esim.)
- pajunkuori
- auringonhatun / punahatun juuret
- juolavehnän juurakot
- kallioimarteen juuri = mesijuuri
(voi poimia myös keskellä talvea).
- piparjuuri
- virmajuuren juuret
- voikukan juuret

Tosin esim. voikukan juuret ovat parhaimmillaan syksyllä syyskuussa poimittuina,
kun kasvin voima palaa juureen ja kasvi valmistautuu talvehtimaan.


Luonnonyrttien/puutarhakasvien lehdet ja silmut:
- ahomansikka
- apila
- katajanversot
- karhunputki
- koiranputki
- käenkaalin/ketunleivän lehdet ja kukat
- lakka (ennen kukintaa)
- maahumalan versot
- mesiangervo
- mustaherukka
- pihlajansilmut
- poimulehti
- puolukka
- nokkosen versot
- siankärsämö
- vadelman versot
- voikukka / myös kukkanuput
- vuohenputki
(paras poiminta-aika, poimitaan mieluiten
pienenä & suppuisena, jokatapauksessa ennen kukintaa). 


Puiden antimet:
- Koivumahla ennen lehden puhkeamista,
hiirenkorvat ja pienet lehdet  + pakurikääpä pitkin vuotta.
- kuusenkerkät
- vaahteran lehdet + kukat.

Kesäkuu:


Luonnonyrttien/puutarhakasvien lehdet:
- apilan-, kuminan-, maitohorsman-, nokkosen-, peltokortteen, ratamon-, siankärsämön
sekä väinönputken lehdet
(yleisesti ennen kukintaa),
ketohanhikin kukinta-aikaan kerätyt nuoret versot, pyöreälehtikihokit kokonaisina,
vesikrassin nuoret versot ja lehdet.
 
Marjojen lehdet:
- ahomansikan-, lillukan-, mansikan-, mesimarjan-, mustaherukan-, mustikan-, pihlajan- ja
sianpuolukan lehdet, tyrnin lehdet
(yleisesti ennen kukintaa) 
Vadelman lehdet
(ensimmäisen ja toisen vuoden versoista ennen kukintaa)

- koivun- sekä muiden lehtipuiden, kuten pihlajan, lehdet.

Kukat, lehdet, kukkivat versot:
- esikko, iisoppi, mesiangervonkukkanuput, mintut,
orapihlajan lehdet ja kukat

Puiden antimet:
- mahdolisesti koivunlehdet
- kuusenkerkät
(Etelä-Suomessa usein kesäkuun lopussa)

Heinäkuu:


Maustekasvit:
-basilikat
- lipstikka
- kynteli
-persilja
- tilli
yms.
koko kasvukauden ajan

Luonnonyrttien/puutarhakasvien lehdet:
mm.
-kumina
- lillukka
- nokkosen latvukset
- peltokorte
- pihatatar
- pyöreälehtikihokin kokonaisina
- siankärsämö
- monia muitakin villivihanneksia löydät vielä
tällöin, etenkin säännöllisesti niitetyillä alueilla on
hyvin uutta kasvustoa.

Kukat, lehdet, kukkivat versot:
- apilankukat
- auringonhatun / punahatun versot kukintavaiheessa
- iisoppi
- kamomilla
- kanervan kukat
- kehäkukka
- ketohanhikin kukinta aikaan kerätyt nuoret versot
- kuisma
- kultapiisku (kukkiva verson latva)
- laventelin kukkivat latvukset
- lehmus
- maahumala
- maitohorsman kukat
- malvat
- mesiangervon kukkanuput
- mintut
- ruusujen terälehdet
- siankärsämö
- pihasaunio
- poimulehti
- orvokit
- tädyke

Marjojen lehdet:
- mustaherukan lehdet
- mustikan lehdet
(ennen marjojen kypsymistä)
- vadelman lehdet
(ensimmäisen vuoden versot)

Marjat:
- mustikka, vadelma
(heinäkuun lopussa)

Elokuu:


Maustekasvit:
- mm. lipstikka

Luonnonyrttien/puutarhakasvien lehdet:
mm.
- mustaherukka
- siankärsämö
- vadelman lehdet
(ensimmäisen vuoden versot)
- nokkosen latvukset
- monia muitakin villivihanneksia löydät vielä
tällöin, etenkin säännöllisesti niitetyillä alueilla on
hyvin uutta kasvustoa.

Siemenet ja kävyt:
Nokkosen ja ratamon siemenet, humalan kävyt. Kuminan siemenet,
silloin kun siemenet tuoksuvat ja ovat väriltään vaaleanruskeita

Kukat, lehdet, kukkivat versot:
- apila
- iisoppi
- kultapiisku (kukkiva verson latva)
- malvat
- mintut
- ruusut
- laventelin kukkivat latvukset
- kanervan kukat
-  auringonhatun / punahatun versot kukintavaiheessa
- Ketohanhikin kukinta aikaan kerätyt nuoret versot

Marjat:
mustaherukka, mustikka, orapihjala, pihlaja, ruusunmarjat ja vadelma,

Syyskuu:


- Keruuaika voi venyä lokakuulle riippuen säistä
Yleisesti juuret ja siemenet, mutta myös monien luonnonkasvien lehtiä
voi poimia omaan käyttöön vielä syyskuussa.

Juurakot:
juolavehnä, mansikka, auringonhattu / punahattu,
karhunputki, voikukka, virmajuuri, kallioimarteen juuri (voi poimia myös talvella), piparjuuri,

Siemenet:
anis, fenkolin siemenet toisena kasvukautena heti kasvin kellastuttua

Kukat, lehdet, kukkivat versot:
piparminttu, kissanminttu, Iisopin lehdet ja versot

Marjat:
mustikka, karpalo (myös lokakuussa tai keväällä), katajanmarjat

Marjojen lehdet:
puolukka

Talvi:


- Katajanmarjat ja lepänkävyt.
- Koko vuoden kerättävissä koivun pakurikääpä.
Talvella voit myös poimia kallioimarteen juurta.

*

Mutta:
Huom. Puista ja maan alta poimittavat kasvinosat vaativat maanomistajan luvan. 
 Muistathan villiyrttien poimintaohjeet ja kestävän keruun periaatteet luontoa kunnioittaen
(jokamiehen oikeudet sekä velvollisuudet). Useiden luonnontuotteiden keruu on luvanvaraista,
jolloit et saa ilman maanomistajan lupaa kerätä kyseisiä luonnonkasveja.
Aiheesta lisää täällä.


*

Kalenteri: Satu / Hehkutaan & Kuu Yrttitarhassa

P.S.

Sinua voi myös kiinnostaa: 
Kauneutta ja terveyttä terapeuttisista villiyrteistä- ohjeita villiyrttien poimijoille  
ja

Villiyrttejä ja elämänenergiaa

Lähde:
Alkuperäinen keruukalenteri Sadun Kuu Yrttitarhassa blogista: Julkaistu 7.5.2012

Vuohenputki , villiä ja vaivatonta luonnosta
(Aegopodium podagraria,
engl. ground elder, herb gerard, bishop's weed, goutweed, and snow-in-the-mountain).

Vuohenputken suloinen suppulehti on varhaisimpia villivihanneksia ja sitä voi korjata jo aikaisin toukokuussa.
Heleät ja vielä supussa olevat lehdet sopivat täydellisesti vihersalaatteihin ja smoothieihin, maku ja suutuntuma ovat silloin parhaimmillaan. Myöhemmin jo avautuneita (kuitenkin vielä suht pieniä) ja tumman vihreitä lehtiä voi käyttää mainiosti esim. patoihin ja muhennoksiin- ja maku on edelleen erinomainen. Esimerkiksi Englannissa kasvia käytetään lähes kukintaan saakka nimenomaan patavihanneksena. Kukintaa kohden lehti kitkeröityy ja sen rakenne puutuu. Kukinnan aikana/jälkeen lehdet omaavat myös laksatiivisen vaikutuksen. Vuohenputkikasvustoa säännöllisesti leikkaamalla (eli keittökasvina käyttämällä) saat nuorta kasvustoa pidemmän aikaa.

Vuohenputki on uskomattoman monipuolinen ja elinvoimainen villivihannes, jonka pehmeitä, nuoria lehtiä on käytetty kevätvihanneksina jo ainakin antiikin ajoista halki keskiajan. Vuohenputki sopii loistavasti silputtuna salaatteihin, keitoihin, muhennoksiin, patoihin, yrttileipiin ja -sämpylöihin, piiraisiin, ohukaisiiin ja valloittaviin viher/marjapirtelöihin! Vuohenputki voidaan valmistaa pinaatin tai kaalin tapaan ja se sopii erinomaisesti erityisesti tomaattiruokiin. Upea tapa hyödyntää puutarhan viehkeää vihervoimaa myös talvella on kuivata vuohenputkenlehtiä viherjauheisiin tai maustesekoituksiin. Nuoret lehdet kuivuvat nopeasti esim. Sopu-kuivurilla viimeistään 3 tunnissa. Vuohenputkea voi myös pakastaa tuoreena tai kiehautettuna. Lehdet sisältävät mm. C-vitamiinia.

Myös Elias Lönnrot mainitsi vuohenputken ravintokäytön Flora Fennicassa " Lehdet keväällä hyvät kaaliksi ja pinaatiksi kelvollisia".

Vuohenputken maavarret rönsyilevät laajalle muodostaen tiheitä kasvustoja, maata muokatessa katkeilevien maavarsien pienetkin palat riittävät uuteen kasvustoon. Vuohenputki on siis vaikea hävitettävä kukkapenkistä tai kasvimaalta- ja täten vihattukin kasvi. Mutta älä suotta lotraa puutarhaasi RoundUpia ja kuluta kallisarvoista energiaasi taisteluun vuohenputkea vastaan- Muuta näkökulmaasi: nauti vuohenputkesta, epäilemättä eräästä maailman vaivattomimmasta ruokakasvista. Ja onhan vuohenputki ravintokäyttönsä lisäksi valkeine kukintoineen kaunis kasvi, jota on kuljetettu Pohjois-Amerikkaan saakka koristekasviksi.

Rohtona vuohenputkea on käytetty perinteisesti kihti-, nivel- ja virtsarakkovaivoihin sekä rauhoittavana rohdoksena. Lajin tieteellinen nimi onkin johdettu kihdin kreikankielisestä nimestä podagra. Arvellaan, että keskiajalla vuohenputkea on saatettu levittää aivan tarkoituksella lääkekasviksi kihdin hoitoon. Kihdin vaivaama ja kipeä varvas käärittiin murskattujen vuohenputken lehtien sisään.  Jos joku tätä testaa, kertokaahan miten tepsii!  Nivelvaivoja on hoidettu keitetyistä juurakoista ja lehdistä valmistetuin hautein. On hyvä myös muistuttaa, että kihdissä ja muissa nivelvaivoissa ruokavalio- ja elämäntapahoito ovat äärettömän tärkeällä sijalla.

Opi oikeat tuntomerkit:
Vuohenputki viihtyy lehdoissa, puronvarsilla, metsänreunoissa, laitumilla, pientareilla, puutarhoissa (etenkin kukkapenkeissä), pihoissa, puistoissa, joutomailla. Usein vuohenputki muodostaa runsaan maton.

Vuohenputki on helposti sekoitettavissa samannäköisiin sarjakukkaisten heimon kasveihin, joista osa on kiistatta erittäin myrkyllisiä, kuten hukanputki (Aethusa cynapium), myrkkykatko (Conium maculatum) ja myrkkykeiso (Cicuta virosa).
Näiden tuntomerkit ja erityisesti kuvat kannattaa kerrata Luontoportin-sivuilta, lyhyt kertaus myös alla. Tuttu karhunputki (Angelica sylvestris) muistuttaa myös vuohenputkea, mutta se on vaaraton ja koko kasvia voidaan käyttää ravintona- vaikka moni suosiikin mieluummin vuohenputkea.

Koska nuoret suppuisat aluslehdet kerätään toukokuussa hyvin pieninä, erehtymisen vaara voi olla tottumattomalle suuri. Kun opit varman tunnistuksen ja oikeat poimintaperiaatteet, on vuohenputkesta suunnattomasti iloa kevät- ja kesäkeittiössä. Vinkki: osallistu villiyrttikoulutukseen, etsi lähipiiristä villiyrtit tunteva henkilö tai seuraa kasvuston kehitystä rauhassa kesän yli tuntomerkit tarkistaen, kerää sitten tunnistettua kasvia seuraavana kesänä samasta paikasta. 

Näköislajikertaus:
Myrkkykatko: epämiellyttävän haju, varren sinihärmeinen, punaisten täplien kirjoma tyvi.

Myrkkykeiso: ehkä vaarallisin myrkkykasvi, hyvin yleinen. Tuoksu ja maku eivät varoita myrkyllisyydestä vaan ovat miellyttävät: varsi ja lehdet tuoksuvat tillille, maistuvat persiljamaiselle, eniten myrkkyä sisältävä juurakko haisee sellerimäiselle ja maistuu makeahkosti palsternakkamaiselle. Myrkkykeison tyypilliset kasvupaikat ovat rehevien vesistöjen matalassa rantavedessä.

Hukanputki: Kasvaa lähinnä aivan eteläisessä Suomessa. Persiljaimainen lehti muistuttaa myös hyvin paljon koiranputkea. Lajin paras tuntomerkki on laakean kukinnon jokaisesta pikkusarjasta riippuva, hyvin tunnistettava kolmen suojuslehden ryhmä. Kts. kuvat Luontoportista.

Karhunputki:  vaaraton, kasvaa yksittäin, varressa on tavallisesti punertavaa väriä, alimmat lehdet ovat yleensä kolmeen kertaan parilehdykkäiset, kukinto on valkoinen tai punertava ja pikkusarjat ovat suojuslehdelliset.

Im so glad I live in a world where there are autumns

Kuva/picture: Satu/Hehkutaan

Perinteinen omenamurupaistos syntyy siten, että uunissa paahdetaan omenoiden kera myös kauramuruseos.

Mutta tiedättehän, joskus (lue aina) on  jo tekovaiheessa pakko vähän maistella keskeneräistä seosta... Ja joskus sitä saattaakin huomata, että ihanuus maistuu jopa paremmalle ilman paistamista! Siitä oivalluksesta ja maistelusessiosta syntyi tämä resepti.

Kevyesti paahdetut omenat (1 iso annos tai 2 kohtuukokoista annosta)
2 luomuomenaa (huuhdellaan, paloitellaan ja paahdetaan uunissa esim. laakeassa lasivuokassa, uunin lämpö n. 225 ja paahtoaika n. 20 min). Halutessasi voit myös kuoria omenat, mutta jos ovat luomua, kunnon huuhtelu riittää. Voit ripotella omenien pinnalle myös kanelia ripsauksen. Tuoksuu ihanalle, mutta maistuu hyvältä myös ilman kanelia, minusta ehkä jopa kivemmalta!

Muruseos (RAW)
1 rkl voita (sulatetaan matalahkolla lämmöllä)
1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä, laitetaan sulaneen voin sekaan
1 tl vaniljauutetta
n. 5-6 tippaa vaniljasteviaa tai kotimaista hunajaa
kourallinen gluteenittomia kaurahiutaleita.

Nestemäisiin aineksiin sekoitetaan kaurahiutaleet.

Ota paahdetut omenat uunista ja asettele tarjoiluvadille. Ripottele päälle muruseosta ja nauti ihanaista raikkaista mauista!

P.S. Tämän reseptin mukaisesti voit toki myös paahtaa muruseoksen omenoiden kera,

Talvinen viileys on hiipinyt huoneisiin ja pimeys valtaa vaivihkaa yhä enemmän alaa. Puiden soihdut liekehtivät ruskan väreissä ja syksyn lehdet kieppuvat hurjasti viimassa ja sateessa. Keittiössä kuitenkin on lämmintä ja kotoisat tuoksut tekevät syksystä tunnelmallisen.

Syyskuinen sadonkorjuu on tarjonnut mitä upeampia luonnonantimia!  Omenatarhassa tuoksuu kevyesti ja hienostuneesti omenasiiderille ja viileän omenan makean pirskahteleva happamuus on joka vuotinen vastustamaton hurmio. 
Kylmäkään viima ei haittaa, kun tietää kotioven takana odottavan ihanat tuoksut ja maut. 

♥

Silkkinen kaneliomenasose

Iso kattila
2 litraa omenan lohkoja (kuorineen)
1 kanelitanko
2-3 dl vettä
1 rkl sitruunaoliiviöljyä
Makeuta hunajalla maun mukaan

Aseta vesi ja kanelitanko kattilaan hellalle kiehumaan.  Lohko omenat ja poista siemenkodat.
Lisää omenat kattilaan ja anna kiehua kannen alla (pidä levy 3-4:sella). Anna poreilla n. 10-15 min riippuen siitä, kuinka pehmeää sosetta haluat.  Jos kurkkaat kattilaan, omenat helmeilevät upeasti ja kanelin sekä omenoiden tuoksu on huumaava. Ota kattila tulelta ja poista kanelitanko. Anna hetken jäähtyä ja lisää sitruunaoliiviöljy. Muussaa sitten sauvasekoittimella silkkiseksi soseeksi.  Nauti sellaisenaan, viilin tai puuron kanssa ja lisää nauttimisvaiheessa seokseen halutessasi hunajaa.  Tai Jäähdytä ja pakasta. Voit myös steriloida kiehauttaen lasipurnukoita ja pakata omenasosetta pieniksi tuliaisiksi ystäville. Pastellin hempeät hatut ja pitsietiketit saaneet hillopurkit ovat kuin viehättäviä juhla-asuisia vanhan ajan mummoja.

Tunnelmallisia hetkiä ja omenantuoksuisia retkiä!

Kuvat/pictures + resepti:
Satu

Mesiangervon, niittyjen kuningattaren, kermanvalkea kukkaryöppy tuoksuu hautovina kesäpäivinä ja - öinä
huumaavan makealle ja kukkia onkin historiallisesti käytetty tuomaan raikkautta kamareihin ja saleihin. Mesiangervon lehdet ja kukat ovat olleet myös käytössä rohdoksena niin keittiössä kuin kylvyissä.

Lehdet sopivat erinomaisesti esimerkiksi ihaniin juomiin. Kukkanuput käyvät (sekä tuoreena että kuivattuina)
erinomaisesti erilaisiin kermapohjaisiin jälkiruokiin, kuten silkinsileään mesiangervopannacottaan, mutta myös
erilaisiin pikkuleipiin ja makeisiin kakkuihin.  Astmaatikkojen ja salisylaattiallergikkojen (esim. asperiiniallergia) on
syytä käyttää mesiangervoa varoen.


Mesiangervokakku
(tosi helppo ja nopea ohje, ja ihan varmasti herkullista)


2 munaa
3 - 4 dl sokeria

2 dl voisulaa
1,5 dl piimää tai maitoa
1 tl luomu vaniljauutetta
1 rkl sitruunaoliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoja/ voit kokeilla ohjetta myös spelttijauhoilla
1 tl soodaa, jos käytät piimää ja  1 tl leivinjauhoja, jos käytät maitoa
1 tl suolaa  2-3 tl vaniljasokeria
2 tl kuivattuja mesiangervonkukkanuppuja hierrettyinä

Kananmunat ja sokeri vatkataan, mutta ei tarvitse niin kuohkeaksi kuin kakkutaikina
yleensä. Hetki vatkausta riittää. Voi sekä piimä/maito + sitruunaoliiviöljy + vaniljauute lisätään, kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään varovasti joukkoon. Kuohkea taikina kaadetaan huolella voideltuun vuokaan.

Paistetaan 175 asteessa, n. vajaa 1h.

Kakku maistuu myös gluteenittomana versiona- korvaa tällöin jauhot esim. jyttejauhoilla ja käytä hitusen vähemmän jauhoja. 

Kakku on erittäin muuntautumiskykyinen. Tähän reseptiin voit lisätä mesiangervon lisäksi esimerkiksi ruusunterälehtijauhetta. Tai jätä mesiangervo pois ja lisää kanelia, kardemummaa, vaniljasokeria ja muita mausteita maun ja inspiksen mukaan- jouluisia mausteista ja kuivattuja hedelmiä lisäämällä saat herkulliselta tuoksuvan joulukakun. Talvista tai keväistä raikkautta saa ripottelemalla kakkutaikinaan sitruunankuorta, sitruunamehua ja vaniljaa. Sitrushedelmäin tuoksu piristää ja valaisee koko keittiön. 

Ohjeesta voit kaakaojauheella muokata myös minttusuklaatiikerikakun, joka on hieman omaperäisempi versio tavanomaisesta tiikeristä. Tällöin jaa valmis taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen osaan tummaa kaakaojauhetta sekä. piparminttuöljyä , erinomainen piparminttuöljy ruoanvalmistukseen löytyy Steenbergiltä. Lisää joukkoon myös kuivattua minttua. Vaaleaan osaan voit sekoittaa himpun enemmän vaniljaa/vaniljauutetta. Sitten vain raidoittain taikinaa vuokaan ja herkullinen tuliainen tai kahvipöydän kruunu on uunivalmis.